Godzil...siis Gorzelvtind

Taas on hetki vierähtänyt viime lumisateista. Itse olen ollut kurssittamassa itteäni lumivyörykouluttajaksi,  käynyt kertaamassa skipatrol touhuja ja häröillyt jääputouksilla hakkujen kanssa. Toke hermostui randoiluun (no ei oikeasti) ja lähti muille maille vierahille pöllyttämään puuteria.

Eilen pitkästäaikaa siis randolla ja mäkenä Gorzelvtind, 1000metriä laskua harvahkosta metiköstä aakean lojotteluun.
Sää oli mitä hienoin ja kiirettä ei ole auringon paistellessa pitkälle iltapäivään. Pitkän selkeän jakson aikana on ainakin tänne muodostunut ihan laaksosta toppiin asti pintakuuraa joka tunnetusti on ilkeä kerros mikäli se peittyy uudella lumella.
Lumi oli puurajaan asti mukavan pehmeää, sen yläpuolella taas sastrugipeltoa ja sileää betonia. Painanteista saattoi löytää laikkuja joihin hyvällä tuurilla sai tehtyä jonkinlaisen viirun.

Pintahoroa

Annie rippaa